Aika on rientänyt tosi nopiaa... Lauantaina 27.4 tuli siis vuosi täyteen Wapun kanssa. Jonkin asteista kehiystäkin on tapahtunut ainakin minun, mutta myös Wapun osalta. Aattelin nyt täyttää tämän postauksen kuvilla vuoden varrelta ja vähän selittää niitä ja sillee.
Ensimmäiset kuvat, jotka mulla on Wapusta. Kuvat on Laukaan klinikalta ostotarkarkastuksen ja raspauksen jälkeen, jälkimmäisessä kuvassa odotetaan, että Wappu vähän heräisi, että päästäisiin lähtemään kotiin.
Aluksi pysyteltiin paljon kotitallilla ja käytiin vain Monnan ja Kimmon valmennuksissa ja tutustuttiin toisiimme. Ihan hyvä noin, sillä muistan kuinka mun ratsastus oli monella tapaa vähän holtitonta ja varmasti kauheaa katsottavaa. Aluksi oli vaikeaa tuoda Wappu esteillä sopivaan paikkaan ja käyttää oikean kokoisia apuja. Ensimmäisen parin kuukauden aikana kisohin lähdettiin vain Simballa, mutta kun se saatiin myytyä, oli "pakko" alkaa pikkuhiljaa kisata myös Wapulla.
Sitten kun päästiin kisoihin niin huomasin, että kannatti pysyä kotona ja harjoitella, sillä ensimmäiset radat olivat tosi hyviä, ehkä vähän liian vauhdikaita, mutta ei mitään järjettömiä.
Kesällä Wapulla ratsastaminen oli paljon miellyttävämpää kuin alkuaikoina, vaikka silloinkin se oli kivaa, mutta olin oppinut vähän paremmin käyttämään omia apujani ja saanut Wapunkin paremmin hallintaan. Kesällä huomasin nauttivani kaikesta mitä teen Wapun kanssa: maastoilusta, hyppäämisestä, koulun vääntämisestä, harjailusta ja sen sellaisesta.
Vaikka kenttäkisoissa ei olekkaan mennyt ihan haluamallani tavalla, niin en silti luovuta. Uskon ja toivon, että tällä kaudella meidät tullaan näkemään myös kenttäkisojen maasto-osuudellakin, eikä vain koulu- ja estekokeessa.
Koko talvi ollaan treenattu todella ahkerasti, ja se rupeaa näkymään ihan Wapun olemuksessakin. Sara kävi sillä eilen ratsastamassa ja sain pitkästä aikaa nähdä Wappua liikkeessä. Se on saanut kivasti kaulaan ja lautasille lihasta ja sen liikkeetkin ovat parantuneet paljon. En siis vissiin ole vain pilannut tuota hevosta :).
Rupesin yksi päivä miettimään, mikä Wapussa on hyvää ja mikä huonoa. Sillä on luonne ihan kohdillaan, kiltti ja rauhallinen, mutta kuumuu sopivasti hypätessä. Tykkään tosi paljon sen herkkyydestä, vaikka välillä se vähän ylitulitseekin apujani, mutta ainakin opin ratsastamaan pienillä avuilla ja nätisti. Sen liikkeet on tosi kivat ja helpot istua, ainakin nykyään, kun olen oppinut niissä istumaan. En tiedä onko se hyvä vai huono puoli, että Wappu on tosi tarkka siitä, että se on molempien ohjien ja molempien pohkeiden välissä. Tämä näkyy esim. hypätessä, jos sen lavat ei ole hallussa tai jos se on pohkeen takana tai jos heitän ohjat pois ennen estettä niin se helposti kieltää. Itse pidän tätä kuitenkin ehkä hyvänä puolena, sillä minun on tavallaan pakko opetella ratsastamaan kunnolla myös hypätessä tai muuten siitä ei tule mitään. Ilmeisesti olenkin jotain opinnut, sillä kiellot ovat harjoituksissa vähentyneet paljon. Odotan jo innolla tulevia kisoja ja sitä tunnetta, kun on tehnyt radalla kaikkensa ja tulos on hyvä.
Vähän erilainen postaus, mitäs tykkäsitte? :)
.png)
