Blogi on ollut nyt pari kuukautta hiljaiselossa, koska mulla ei ole ollut oikein aikaa/kiinnostusta päivittää blogia. En oo edes pitkään aikaan käyttänyt tietokonetta, mutta kun minä ja Elli saatiin isältä joululahjaksi uusi kone niin uskon, että alan taas käyttämään konetta enemmänkin.
Viimeisin postaus näyttää olevan Paavon valmennuksesta lokakuussa. Marraskuussa Paavon valmennukset oli kolmepäiväiset, perjantaina mentiin koulua pohkeenväistöjen ja laukassa avojen merkeissä, ja lauantaina ja sunnuntaina esteitä. Lauantain tehtävänä oli sellainen kahdeksikko, jossa oli aluksi toisessa päädyssä kavaletit kolmen laukan väleillä, lävistäjillä okserit ja toisessa päädyssä kaksi innaria. Tätä tultiin molemmista suunnista niin, että ensin kavaletit, josta heti perään lävistäjällä okseri, innari, toinen okseri ja lopuksi kavaletit. Sunnuntaina olikin sitten ratapäivä. Valmennukset meni mielestäni hyvin, kunhan en itse ruvennut liikaa säätämään.
 |
| Puhelin laatu... |
Tietenkin heti valmennusten jälkiesenä maanantaina kaaduin skootterilla, kun oli liukasta ja risteykseen tultaessa kaasu jumittui, painoin jarrua ja skopon perä lähti luisumaan. Skopo liukui kaatumisen jälkeen melkein tielle, ja siitä meni molemmat peilit poikki. Itseäni ei kaatumishetkellä sattunut muutakuin vähän rintakehään. En sitten viitsinyt enää lähteä skootterilla ajamaan kouluun. sillä vaikka sammutin sen, niin kaasu oli edelleen jumissa. Siis jumissa silleen, että vaikka kaasun päästi, niin se jäi silti "päälle". Kävellessäni loppumatkan kouluun huomasin polven vuotavan, mutta ajattelin sen olevan ihan pikkunaarmu, koska se ei ollut kipiä. Kavereiden painostuksesta kävin terkkarilla laittautamassa siihen siteen ja sain särkylääkettä. Polvessa ei ollut siinä vaiheessa ollenkaan tuntoa, eikä edes haavan puhdistukseen käytetty aine kirvellyt yhtään.
Noh, päivän mittaan alkoikipu tulla eikä polvea pystynyt enää taittamaan kunnolla. Iltaan mennessä se oli ihan turvonnut. Pahin kipu ja turvotus hellitti sitten parissa viikossa, ja tuona aikana ei ratsastaminen oikein sujunut, joten Wapulla oli silloin kevyempää liikutusta. Nyt jotenkin tuntuu, etten ole vieläkään päässyt ratsastuksessa takaisin normaaliin rytmiin.
Joulukuussa oli viimeinen Paavon valmennus Jalasjärvellä ja ne siirtyy nyt Hämeenkyröön tai jonnekkin sinne. Paavon lisäksi ollaan otettu kotivalmentajaksi Anu Tuomi, jolla kävin myös ensimmäisen ponini Myrskyn kanssa viikottain. Mulla alkaa olla kauhea hinku kisoihin, sillä ratsastus alkaa sujua tosi hyvin, ja alan saada Wappua sileälläkin tosi tasaiseksi, ja esteetkin sujuu hyvin, kun vain nuistan pitää pohkeen lähellä. Lomaa on vielä vajaa pari viikkoa ja pitäisi pikkuhiljaa alkaa lukea terveystiedon kirjoituksiin, jotka on siis maaliskuussa... Noninn, tässä lyhyesti meidän kuulumisia, yritän nyt taas alkaa postailemaan!
